VANHEMPIEN JA LASTEN OIKEUDET KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖSSÄ
OPETTAJALLA JA REHTORILLA ON VELVOLLISUUS TOTEUTTAA JOKAISEN PERUS- JA IHMISOIKEUDET
Opetuksen tulee olla katsomuksellisesti sitouttamatonta. Silti kouluissa ja päiväkodeissa kohdataan väistämättä tilanteita, joissa opetus tai koulun muut toiminta loukkaa lapsen tai hänen perheensä uskonnonvapautta.
Tilanteeseen liittyy vahvasti perus- ja ihmisoikeuksia ja lailla säädettyjä viranomaisen velvollisuuksia. Opettajalla ja rehtorilla on velvollisuus toteuttaa jokaisen perus- ja ihmisoikeudet (perustuslaki 22 §), perustettava toimintansa lakiin ja noudatettava tarkoin lakia (perustuslaki 2 §). Opettajalla ja rehtorilla on myös velvollisuus toimia yhteistyössä kodin kanssa (perusopetuslaki 3 §).
LAINSÄÄDÄNTÖ EI MAHDOLLISTA PAKOTTAMISTA MIHINKÄÄN OPETUSTILANTEESEEN
Jokaisella on uskonnon, ajatuksen ja omantunnon vapaus (perustuslaki 11 §). Se sisältää oikeuden toimia käytännössä oman uskonsa ja omantuntonsa mukaan myös koulussa ja kieltäytyä uskonnonvapautta loukkaavasta toiminnasta (ks. esim. Ojanen-Scheinin teoksessa Perusoikeudet). Voimassaoleva laki ei mahdollista uskonnonvapauden rajoittamista siten, että vakaumusta loukkaavaan opetukseen olisi pakko osallistua, koska rajoittamisedellytykset eivät täyty.
Perus- ja ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta edellyttää, että jokaiselle oppilaalle järjestetään opetus, joka ei loukkaa hänen uskonnonvapauttaan.
Kodilla on päävastuu kasvatuksesta (opetussuunnitelma). Vanhemmilla on oikeus varmistaa, että lapsi saa oman vakaumuksensa mukaisen kasvatuksen myös peruskoulussa (Euroopan ihmisoikeussopimus 1 lisäpöytäkirja 2 artikla). Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että vanhemmilla on oikeus saada tietoa lapselleen annettavasta opetuksesta ja oikeus varmistaa, että lapsen opetus ei ole uskonnonvapautta loukkaavaa.
Jokaisella on yhdenvertainen oikeus saada opetussuunnitelman mukainen opetus katsomuksesta riippumatta. Mikään laki tai perusoikeus ei edellytä, että jokainen lapsi saa täsmälleen samansisältöisen opetuksen – se olisi käytännössä mahdotontakin. Lainsäädäntö edellyttää, että opetussuunnitelma toteutetaan.
OPETUSSUUNNITELMA EI EDELLYTÄ SATEENKAARI-IDEOLOGIAA – SE MAHDOLLISTAA SOPIVAN TAVAN TOTEUTTAA OPETUSSUUNNITELMA JOKAISELLE OPPILAALLE USKONNOSTA RIIPPUMATTA
Opetussuunnitelma on hyvin yleispiirteinen ja opettajalle jää laaja pedagoginen vapaus valita, miten opetus järjestetään. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toteuttaa opetussuunnitelma. Opetussuunnitelma ei vaadi miltään osin esimerkiksi sateenkaari-ideologista tai holtittomaan seksuaalisuuteen kehottavaa opetusta. Opetussuunnitelman perusteisiin kunkin aineen osalta kannattaa tutustua. ( esim. 8. luokan terveystiedon kurssin osalta OPS s. 461).
Opetussuunnitelma mahdollistaa yhtä lailla myös perinteisen kristilliseen perhe-, avioliitto- ja sukupuolikäsitykseen sopivan opetuksen.
Lapsella ja hänen vanhemmillaan on oikeus siihen, että opetussuunnitelma toteutetaan vanhempien ja lapsen vakaumuksen kannalta sopivalla tavalla.
Eri tilanteissa mahdollisista vaihtoehdoista tulee valita se, joka parhaiten edistää perus- ja ihmisoikeuksien kokonaisuutta. Perus- ja ihmisoikeuksien kokonaisuus ja asiaan liittyvä lainsäädäntö toteutuu tällaisissa ristiriitatilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla seuraavilla vaihtoehdoilla:
Opetus järjestetään kaikille yhteisesti siten, että se täyttää opetussuunnitelman mutta sopii jokaisen oppilaan vakaumukseen tai
käytetään menetelmällisiä vaihtoehtoja oppilaan osalta, joka ei voi vakaumuksellisista syistä osallistua yhteiseen opetukseen tietyiltä osin. Tämä menetelmä on myös eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kannanoton (vuodelta 2021) mukainen ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjen kantojen mukainen (esim. Matti Lahtinen ja Tapio Lankinen teoksessa Koulutuksen lainsäädäntö käytännössä). Opetussuunnitelma mahdollistaa opetuksen eriyttämisen, kun oppilas ei vakaumuksensa vuoksi voi siihen osallistua (esimerkiksi OPS sivu 462). Käytännössä oppilas vapautetaan tietystä opetustilanteesta ja hänelle annetaan mahdollisuus saada opetussuunnitelman mukainen opetus hänen ja hänen vanhempiensa vakaumukseen sopivalla tavalla.
Arvioinnissa oppilasta ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan sen takia, että hän on uskontonsa vuoksi saanut opetuksen muista poikkeavalla tavalla.