Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n lausunto

eduskunnan lakivaliokunnalle

Rikkomaton-kansalaisaloitteeseen

EDUSKUNNAN LAKIVALIOKUNNALLE

Kansalaisaloite Rikkomaton – kielletään eheytyshoidot (KAA 6/2023 vp)

Seksuaalisuuden kytkeytyminen kansalaisten arvomaailmaan

Ihmisen seksuaalisuus ja sen ilmaiseminen liittyy tieteellisestä alkulähteestä riippumatta tiiviisti kansalaisten arvomaailmaan.
Sen vuoksi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvässä keskustelussa tulisi pitää erillään tieteellinen tosiasia tietyn seksuaalisen suuntautumisen olemassaolosta
ja arvomaailmaan perustuva näkemys tämän suuntautumisen ilmaisumuotojen moraalisesta hyväksyttävyydestä.

Moniarvoisissa yhteiskunnissa useat länsimaiset valtiot ovat lainsäädännössään omaksuneet yksilön vapauden periaatteen, jossa ei lähtökohtaisesti oteta
normatiivista kantaa yksilön käyttäytymiseen, vaan ihminen on vapaa tekemään itse omat valintansa elämässään. Näin ollen valtiolla ei tulisi olla normatiivista
kantaa siihen, millainen seksuaalinen suuntautuminen on hyväksyttävää tai paheksuttavaa, kunhan tämä käyttäytyminen ei loukkaa muiden yksilöiden oikeuksia.

Vapaassa yhteiskunnassa yksilöllä tulee olla vapaus ilmaista ja harjoittaa kokemaansa seksuaalistasuuntautumista, mutta valtion tulee suojata kansalaisiaan mahdollisilta
heidän terveyteen kohdistuvilta uhkilta. Ihmisellä on oikeus kieltäytyä seksuaalisen suuntautumisensa muuttamispyrkimyksistä, ja voimassa oleva lainsäädäntö suojelee jo tällä hetkellä kansalaisia tällaiselta tahdonvastaiselta toiminnalta. Samalla periaatteella valtion tulisi myös edistää yksilön vapautta tehdä arvomaailmaansa perustuvia valintoja siitä, millä tavalla hän käsittelee omaa seksuaalista suuntautumistaan. Yhteiskunnassamme vallitsevan käsityksen mukaan, ihmisen seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti voi elämän aikanamuuttua, ja tällöin olisi myös ristiriitaista, mikäli lainsäädännössä otettaisiin kantaa siihen, millaiseensuuntaan muutos saa tapahtua. Aloitteessa ehdotetulla kiellolla rajoitettaisiin yksilön vapautta hakea ja saada ulkopuolista asiantuntija-apua voidakseen toteuttaa vakaumuksensa mukaista elämäntapaa.

Kansalaisaloitteen tavoitteet ovat ristiriidassa länsimaisen moniarvoisen yhteiskunnan yksilönvapauden periaatteen kanssa. Jokaisella on oikeus kieltäytyä oman seksuaalisuutensa muuttamispyrkimyksistä, mutta ei oikeutta vastustaa tai rajoittaa muiden seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Kriminalisoinnin viimesijaisuus

Rikosoikeuden ultima ratio -periaatteen mukaan kriminalisointi on perusoikeuksiin puuttuvan luonteensa
vuoksi keino, jota tulisi käyttää vasta viimeisenä mahdollisena vaihtoehtona. Kansalaisaloitteessa on viitattu Suomen Psykiatriyhdistyksen ja Suomen Psykologiliiton kannanottoihin, joissa otetaan etäisyyttä kyseisiin hoitomuotoihin. Yhdistykset edustavat valtaosaa Suomessa toimivia terapeutteja. Toisin sanoen terapeutteja on jo liittojensa ohjeistuksissa kehotettu olemaan käyttämättä tämäntyyppisiä hoitomuotoja. Siten kyse ei ole laajasti tarjolla olevasta hoitomuodosta. Ne harvat tahot, joiden voidaan tulkita tarjoavan kansalaisaloitteessa väitettyjä eheytyshoitoja, perustavat toimintansa täysi-ikäisen henkilön omaan tahtoon. Tämän lisäksi, näiden tahojen mukaan tavoitteena ei ole “päästä eroon” tai “eheytyä” seksuaalisista taipumuksista, vaan auttaa ihmisiä elämään niiden kanssa. Tällaistentuki- ja auttamistoimien leimaaminen ”eheyttämiseksi” tai ”eheytyshoidoksi” on mielivaltainen tapa rajoittaa yksilöiden uskonnonvapauden toteuttamista.

Eheytyshoitokiellon kriminalisoinnin keskeisempänä tavoitteena ei näin ollen näyttäisi olevan tosiasiallisten haittojen minimointi, vaan yksiarvoisemman maailmankuvan vahvistaminen. Kansalaisaloitteessa väitettyjä haittoja ei voida pitää riittävänä perusteena tämän tyyppiselle arvoväritteiselle rikosoikeudelliselle sääntelylle, jolla mahdollistettaisiin myös uskonnonvapauden perusoikeuden rajoittamista.

Aloitteen uhka uskonnon- ja sananvapaudelle

Seksuaalietiikka on monen uskonnollisen yhteisön toiminnan ytimessä ja siihen liittyvillä yhteisön kannanotoilla ja ohjeistuksilla on myös normatiivinen merkitys, jolloin ne asettavat tietyn ennalta määritellyn velvoitteen siitä, mitä voidaan pitää tavoiteltavana ja vältettävänä. Kuitenkin oikeusvaltiossa jokaisella kansalaisella on perustuslain 11 §:n nojalla oikeus osallistua tai olla osallistumatta sellaiseen uskonnolliseen toimintaan, jossa yhteisön jäsenille on asetettu moraalisesti velvoittavia seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyviä vaatimuksia.Vaikka kriminalisoinnilla pyrittäisiinkin estämään vain niiden muutamien hoitoja tarjoavien tahojen toiminta Suomessa, uhkaa aloite laajemmin myös vakaumuksellisten ja uskonnollisten toimijoiden toimintavapautta. Aloitteen korostamaa soveltamisrajoitusta, että kyseinen kielto ei koskisi sielunhoitoa tai muuta uskonharjoittamiseen liittyvää toimintaa, ei voida pitää riittävänä. On vaikea nähdä, miten tiettyyn seksuaalieettiseen arvomaailmaan liittyvää sielunhoitoa voitaisiin perustellusti rajata sellaisen rikossäännöksen soveltamisen ulkopuolelle, jonka ydintarkoituksena on kieltää kaikkeen seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyviä vaikuttamisyrityksiä.

Euroopassa on jo nähty varoittavia esimerkkejä siitä, miten kriminalisoinnilla voi olla haitallisia vaikutuksia myös sananvapauteen, kuten viimeaikaiset uutisoinnit ovat osoittaneet. Esimerkiksi Ranskassa katolinen pappi on saatettu yleisen syyttäjän tutkintaan eheytyshoitoja kieltävän lain perusteella, kun hän oli uskonnollisessa tarkoituksessa kutsunut homoseksuaalisuutta heikkoudeksi.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan katsomme, että kansalaisaloitteessa ehdotetulle lainsäädäntöhankkeelle ei ole tosiasiallista tarvetta ja kriminalisointi tulisi käytännössä rajoittamaan perustuslaissa turvattua uskonnon ja omantunnon vapautta sekä sananvapautta.

Helsinki 26.4.2024

Sanan- ja uskonnonvapaus ry

Susanna Koivula

Hallituksen puheenjohtaja