Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n lausunto
eduskunnan lakivaliokunnalle
Rikkomaton-kansalaisaloitteeseen
EDUSKUNNAN LAKIVALIOKUNNALLE
Kansalaisaloite Rikkomaton – kielletään eheytyshoidot (KAA 6/2023 vp)
Seksuaalisuuden kytkeytyminen kansalaisten arvomaailmaan
Ihmisen seksuaalisuus ja sen ilmaiseminen liittyy tieteellisestä alkulähteestä riippumatta tiiviisti
kansalaisten arvomaailmaan. Sen vuoksi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvässä keskustelussa tulisi
pitää erillään tieteellinen tosiasia tietyn seksuaalisen suuntautumisen olemassaolosta ja arvomaailmaan
perustuva näkemys tämän suuntautumisen ilmaisumuotojen moraalisesta hyväksyttävyydestä.
Moniarvoisissa yhteiskunnissa useat länsimaiset valtiot ovat lainsäädännössään omaksuneet yksilön
vapauden periaatteen, jossa ei lähtökohtaisesti oteta normatiivista kantaa yksilön käyttäytymiseen, vaan
ihminen on vapaa tekemään itse omat valintansa elämässään. Näin ollen valtiolla ei tulisi olla normatiivista
kantaa siihen, millainen seksuaalinen suuntautuminen on hyväksyttävää tai paheksuttavaa, kunhan tämä
käyttäytyminen ei loukkaa muiden yksilöiden oikeuksia.
Vapaassa yhteiskunnassa yksilöllä tulee olla vapaus ilmaista ja harjoittaa kokemaansa seksuaalista
suuntautumista, mutta valtion tulee suojata kansalaisiaan mahdollisilta heidän terveyteen kohdistuvilta
uhkilta. Ihmisellä on oikeus kieltäytyä seksuaalisen suuntautumisensa muuttamispyrkimyksistä, ja voimassa
oleva lainsäädäntö suojelee jo tällä hetkellä kansalaisia tällaiselta tahdonvastaiselta toiminnalta. Samalla
periaatteella valtion tulisi myös edistää yksilön vapautta tehdä arvomaailmaansa perustuvia valintoja siitä,
millä tavalla hän käsittelee omaa seksuaalista suuntautumistaan. Yhteiskunnassamme vallitsevan
käsityksen mukaan, ihmisen seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti voi elämän aikana
muuttua, ja tällöin olisi myös ristiriitaista, mikäli lainsäädännössä otettaisiin kantaa siihen, millaiseen
suuntaan muutos saa tapahtua. Aloitteessa ehdotetulla kiellolla rajoitettaisiin yksilön vapautta hakea ja
saada ulkopuolista asiantuntija-apua voidakseen toteuttaa vakaumuksensa mukaista elämäntapaa.
Kansalaisaloitteen tavoitteet ovat ristiriidassa länsimaisen moniarvoisen yhteiskunnan yksilönvapauden
periaatteen kanssa. Jokaisella on oikeus kieltäytyä oman seksuaalisuutensa muuttamispyrkimyksistä, mutta
ei oikeutta vastustaa tai rajoittaa muiden seksuaalista itsemääräämisoikeutta.
Kriminalisoinnin viimesijaisuus
Rikosoikeuden ultima ratio -periaatteen mukaan kriminalisointi on perusoikeuksiin puuttuvan luonteensa
vuoksi keino, jota tulisi käyttää vasta viimeisenä mahdollisena vaihtoehtona.
Kansalaisaloitteessa on viitattu Suomen Psykiatriyhdistyksen ja Suomen Psykologiliiton kannanottoihin,
joissa otetaan etäisyyttä kyseisiin hoitomuotoihin. Yhdistykset edustavat valtaosaa Suomessa toimivia
terapeutteja. Toisin sanoen terapeutteja on jo liittojensa ohjeistuksissa kehotettu olemaan käyttämättä
tämäntyyppisiä hoitomuotoja. Siten kyse ei ole laajasti tarjolla olevasta hoitomuodosta. Ne harvat tahot,
joiden voidaan tulkita tarjoavan kansalaisaloitteessa väitettyjä eheytyshoitoja, perustavat toimintansa
täysi-ikäisen henkilön omaan tahtoon. Tämän lisäksi, näiden tahojen mukaan tavoitteena ei ole "päästä
eroon" tai "eheytyä" seksuaalisista taipumuksista, vaan auttaa ihmisiä elämään niiden kanssa. Tällaisten
tuki- ja auttamistoimien leimaaminen ”eheyttämiseksi” tai ”eheytyshoidoksi” on mielivaltainen tapa
rajoittaa yksilöiden uskonnonvapauden toteuttamista.
Eheytyshoitokiellon kriminalisoinnin keskeisempänä tavoitteena ei näin ollen näyttäisi olevan tosiasiallisten
haittojen minimointi, vaan yksiarvoisemman maailmankuvan vahvistaminen. Kansalaisaloitteessa väitettyjä
haittoja ei voida pitää riittävänä perusteena tämän tyyppiselle arvoväritteiselle rikosoikeudelliselle
sääntelylle, jolla mahdollistettaisiin myös uskonnonvapauden perusoikeuden rajoittamista.
Aloitteen uhka uskonnon- ja sananvapaudelle
Seksuaalietiikka on monen uskonnollisen yhteisön toiminnan ytimessä ja siihen liittyvillä yhteisön
kannanotoilla ja ohjeistuksilla on myös normatiivinen merkitys, jolloin ne asettavat tietyn ennalta
määritellyn velvoitteen siitä, mitä voidaan pitää tavoiteltavana ja vältettävänä. Kuitenkin oikeusvaltiossa
jokaisella kansalaisella on perustuslain 11 §:n nojalla oikeus osallistua tai olla osallistumatta sellaiseen
uskonnolliseen toimintaan, jossa yhteisön jäsenille on asetettu moraalisesti velvoittavia seksuaaliseen
käyttäytymiseen liittyviä vaatimuksia.
Vaikka kriminalisoinnilla pyrittäisiinkin estämään vain niiden muutamien hoitoja tarjoavien tahojen
toiminta Suomessa, uhkaa aloite laajemmin myös vakaumuksellisten ja uskonnollisten toimijoiden
toimintavapautta. Aloitteen korostamaa soveltamisrajoitusta, että kyseinen kielto ei koskisi sielunhoitoa tai
muuta uskonharjoittamiseen liittyvää toimintaa, ei voida pitää riittävänä. On vaikea nähdä, miten tiettyyn
seksuaalieettiseen arvomaailmaan liittyvää sielunhoitoa voitaisiin perustellusti rajata sellaisen
rikossäännöksen soveltamisen ulkopuolelle, jonka ydintarkoituksena on kieltää kaikkeen seksuaaliseen
käyttäytymiseen liittyviä vaikuttamisyrityksiä.
Euroopassa on jo nähty varoittavia esimerkkejä siitä, miten kriminalisoinnilla voi olla haitallisia vaikutuksia
myös sananvapauteen, kuten viimeaikaiset uutisoinnit ovat osoittaneet. Esimerkiksi Ranskassa katolinen
pappi on saatettu yleisen syyttäjän tutkintaan eheytyshoitoja kieltävän lain perusteella, kun hän oli
uskonnollisessa tarkoituksessa kutsunut homoseksuaalisuutta heikkoudeksi.
Lopuksi
Kaiken kaikkiaan katsomme, että kansalaisaloitteessa ehdotetulle lainsäädäntöhankkeelle ei ole
tosiasiallista tarvetta ja kriminalisointi tulisi käytännössä rajoittamaan perustuslaissa turvattua uskonnon ja
omantunnon vapautta sekä sananvapautta.
Helsinki 26.4.2024
Sanan- ja uskonnonvapaus ry
Susanna Koivula
Hallituksen puheenjohtaja