Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n lausunto valtioneuvoston periaatepäätösluonnoksesta suomalaisesta demokratiapolitiikasta 2020-luvulla
LAUSUNTO 9.9.2022
Demokratia, oikeusvaltio sekä perus- ja ihmisoikeudet muodostavat yhdessä arvopohjan, jolle suomalaisen yhteiskuntajärjestyksen toivotaan rakentuvan. Poliittisissa keskusteluissa kuitenkin tahtoo unohtua se, että läntisten maiden kulttuurinen perusta ja arvopohja perustuvat juutalais-kristillisen kulttuurin perintöön. Demokraattista oikeusvaltiota ja pohjoismaista hyvinvointivaltiota puolustavaa arvokeskustelua tarvitaan nykyistä suuremmassa määrin, huomioiden kristillisyyden olevan suuri rikkaus maallemme.
Ihmisoikeusjärjestönä korostamme yhdenvertaisuusperiaatetta myös uskonnollisen vakaumuksen omaavien ihmisten kohdalla. Kansalaisjärjestöt tarjoavat tukea demokratia- ja ihmisoikeuskasvatukseen esimerkiksi kouluissa. Ei ole kuitenkaan perusteltua korostaa ja markkinoida minkään yksittäisen järjestön toimintaa esimerkiksi koulujen seksuaalikasvatuksen kohdalla. Tällä hetkellä nuorten kouluelämässä korostuu liiallisesti ns. sukupuolten moninaisuus ja LGBTIQA+ -termien sisäänajo. Esimerkiksi seksuaalioikeudet eivät ole missään sitovassa ihmisoikeussopimuksessa erikseen turvattuja perus- tai ihmisoikeuksia. Sitä vastoin oppilaalla ja hänen vanhemmillaan on uskonnon-, ajatuksen- ja omantunnonvapaus.
Luonnoksessa todetaan sananvapauden kaventuneen. Sanan- ja uskonnonvapaus ry yhtyy tähän käsitykseen. Demokratian ja avoimen keskustelukulttuurin näkökulmasta on ongelmallista, jos on vain yksi oikea tapa ajatella. Poliittinen agenda vaikuttaa olevan naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämisessä. Luonnoksessa käytetään termiä anti-gender, joka ei ole yleisesti kansan käytössä oleva termi. Anti-gender -liikehdinnän kuvaillaan vastustavan naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämistä ja sukupuolten tasa-arvoa. Liikehdintä on yhä järjestäytyneempää, aloitteellisempaa ja runsaammin rahoitettua. Näin voimakkaiden väitteiden tueksi tarvitaan perusteltua tietoa.
Polarisoituminen ja luottamuksen heikentyminen nakertavat demokraattista kulttuuria. Syyksi esitetään yksipuolisesti vihapuheen käyttöä, ilman että tätä termiä on tarkemmin määritelty. Kansalaisten oikeuksien kannalta huolestuttavaa on, että "Sananvapauden rajoja määritellään lisääntyvästi tuomioistuinten päätöksin. EIT:n vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vihapuhe ei nauti sananvapauden suojaa." Vihapuheen ja disinformaation määrittelemisestä vastaa valtaapitävä taho, ja määrittelyyn voi sisältyä oman edun tavoittelun ja mielivallan mahdollisuus.
Sananvapauden rajoja ei tule määritellä niin tiukkaan, että se kaventaa uskonnonvapautta ja tekee esimerkiksi pyhien tekstien siteeraamisen käytännössä laittomaksi.